Musiikkiliikkeissä on nykyään myynneissä digitaalisia pianoja ja samalla tuntuu siltä, että sähköpianot ovat hävinneet markkinoilta. Mutta ovatko ne sittenkin sama asia, ja jos eivät ole, mitä eroa ylipäätään on digitaalisen pianon ja sähköpianon välillä?
Digitaalinen piano yhdistää nykyaikaisen elektroniikan ja perinteisen pianotuntuman koskettimissaan. Klassinen, alkuperäinen sähköpiano puolestaan on elektromekaaninen/sähkömekaaninen soitin, jossa ääni tuotetaan mekaanisten äänilähteiden ja mikrofonien yhdistelmällä. Nykyaikaisia digitaalisia pianoja kuitenkin kutsutaan joskus sähköpianoiksi – toimivathan nekin sähköllä.
Historia sähköpianon taustalla
Sähköpiano on kehitetty alun perin 1950-luvulla. Sähköpianosta ei kuulu sähköisesti syntetisoitua ääntä kuten syntetisaattorissa, vaan ääni syntyy mekaanisesti ja muutetaan sähköiseksi. Mallista riippuen tekniikat poikkeavat: joissakin sähköpianoissa vasarat osuvat kieliin, joiden värähtely puolestaan poimitaan vahvistetuksi ääneksi. Wurlitzer-sähköpianoissa vasaran aktivoimat metalliset pillit muodostavat viereen asetettujen metallilevyjen kanssa elektrostaattisen äänirasiakoneiston. Fender Rhodesissa vasaroiden iskut kohdistuvat teräksisiin kieliin, ja sähkömagneettinen mikrofoni poimii äänen.
Sähköpianon kehittämisen tavoitteena oli kevyempi versio tavallisesta pianosta, jota on myös helpompi kuljettaa. Edellä mainitut Wurlitzerit ja Fender Rhodesit ovat edelleen varsin tuttuja soundeja nykyaikaisessa pop- ja rockmusiikissa.
Digitaalisen pianon aikakaudet
Digitaalinen piano puolestaan syntyi 1980-luvulla. Siinä ei ole mekaanista tekniikkaa taustalla, vaan ääni tuotetaan sampleina tai mallinnuksina. Digitaalinen piano hyödyntää mikroprosessoripohjaista äänigeneraattoria ja rinnalla täydellistä pianotuntumaa jäljitteleviä koskettimia. Sähköpianossa liitännät usein rajoitetut ja vanhanaikaiset, mutta silti varsin toimivat myös nykypäivänä.
Digitaalisissa pianoissa liitännät ovat nykyaikaisia, joten myös tietokoneen yhdistämiseen löytyvät omat portit ja liitännät. Digipianoissa on mukana useimmiten kuulokeliitäntä yksityiseen harjoitteluun, linja-/L/R‑ulostulot äänentoistoon ja äänitykseen, sekä MIDI In/Out tai uusissa laitteissa USB‑MIDI työskentelyyn tietokoneiden sekvensseri- ja äänitysohjelmien kanssa. Joissain malleissa on mukana myös Bluetooth‑toiminnot langattomaan yhteyteen ja äänentoistoon.
XLR‑ulostulot mahdollistavat liittämisen ammattimaiseen äänentoistoon, ja tarvittaessa voidaan myös käyttää linjaulostuloja, jos sellaisetkin on mukana. Joissakin malleissa löytyy myös integroitu USB‑äänikortti moniraitaäänitykseen.
Ostohousut jalassa?
Jos olet siis ostamassa digitaalista pianoa, kannattaa käyttää nimenomaan tätä termiä musiikkiliikkeessä asioidessasi. Asiantuntevissa liikkeissä osataan kyllä tarkentaa, sillä sähköpianoa ostaessasi osaavat työntekijät varmistavat, ettet ole ostamassa ikivanhaa ja raskasta Wurlitzeria tai Fender Rhodesia. Mutta jos ostat sittenkin sellaisen, onnittelut hyvästä valinnasta!
