Remontointi mielletään usein ryppyotsaiseksi puurtamiseksi, jossa hiki virtaa ja ärräpäät kaikuvat tyhjissä huoneissa, mutta asian voi nähdä toisinkin. Vallan valoisammassa valossa! Kun lattian uusiminen tulee ajankohtaiseksi, ollaan itse asiassa uuden alun äärellä, ja mikäli asenteensa ruuvaa oikeaan asentoon heti kättelyssä, voi urakasta suoriutua suupielet ylöspäin kääntyneinä. Olipa valintana sitten ajaton ja arvokas parketti tai arjen kolhuja urheasti kestävä laminaatti, materiaali itsessään on vasta puolet kokonaisuudesta; toinen puoli muodostuu siitä mielenmaisemasta, jonka vallassa asennustyöhön ryhdytään. Lattian asentaminen ei ole pelkkää mekaanista palapelin kokoamista, vaan se on eräänlaista kodin peruskiven valamista, johon voi suhtautua lähes hartaudella, tai ainakin terveellä leikkimielisyydellä.
Taiteilijan tyhjä kangas
Heti alussa on syytä unohtaa kiire ja suorituskeskeisyys, sillä ne ovat ilon pahimmat viholliset, ja ottaa tilalle utelias mieli. Kun vanha lattia on purettu ja betoni tai vanha laudoitus paljastuu alta, huone näyttää hetken aikaa alastomalta, haavoittuvalta ja kenties hieman hämmentyneeltä, mutta juuri tässä piilee mahdollisuus. Tyhjä tila on kuin tyhjä kangas taiteilijalle, paitsi että tässä tapauksessa siveltimenä toimii vasara ja väreinä laminaatti, parketti, korkki tai jokin muu ihana materiaali. Valmistelutöitä tehdessä voi tuntea itsensä melkein arkeologiksi, joka tutkii menneiden aikojen kerrostumia, tai kenties avaruusinsinööriksi, joka varmistaa alustan tasaisuuden millimetrin tarkkuudella, vaikka todellisuudessa kyse olisikin vain vatupassin kuplan tuijottelusta ja tasoitteen levittämisestä.
Itse asennusvaihe on prosessin suola, ja se tarjoaa oivallisen tilaisuuden harrastaa hyötyliikuntaa, joka pesee mennen tullen kuntosalien maksulliset zumbatunnit. Lattian asentaja pääsee tekemään syväkyykkyjä, kurkottelemaan ja ryömimään lattianrajassa tavalla, joka notkistaa jäykimmänkin selän, ja polvisuojat jalassa olo on kuin ammattilaisjääkiekkoilijalla. Kun ensimmäinen paneelirivi on saatu suoraan, se tuottaa tyydytystä, sillä suora linja on kaaoksen vastakohta ja järjestyksen alku. Nykyaikaiset lukkopontit ovat insinööritaidon taidonnäytteitä, jotka napsahtavat paikoilleen tyydyttävällä äänellä, ja jokainen naksahdus on kuin pieni aplodi asentajan taidoille. Toki joskus pontti saattaa vastustella, mutta tällöin kyse on vain materiaalin luontaisesta temperamentista, jota voi lempeästi suostutella lyöntikapulalla ja vasaralla, eikä suinkaan henkilökohtaisesta loukkauksesta asentajaa kohtaan.
Kuinka moni oikeasti arvostaa jalkalistoja?
Työn edetessä huoneen ilme muuttuu silmissä, ja valmis pinta alkaa olla aivan mahdollinen lopputulos. Tässä vaiheessa on tärkeää muistaa taukojen merkitys, sillä termospullosta nautittu kahvi maistuu sahanpurun keskellä aina verrattoman paljon paremmalta kuin tylsän steriilissä kahvipöydässä. Tauolla voi ihailla kättensä jälkeä ja pohtia syntyjä syviä, kuten sitä, mihin ihmeeseen mittanauha on tällä kertaa kadonnut, vaikka se oli juuri äsken kädessä. Nämä pienet mysteerit kuuluvat remontoinnin luonteeseen ja tuovat siihen ripauksen jännitystä, sillä onhan elämä ilman pieniä arvoituksia kovin tylsää. Sahatessa saattaa joskus käydä niin, että pala onkin millin liian lyhyt tai kulma hieman vino, mutta tässä kohtaa astuu kuvaan remontoinnin suurin viisaus ja armollisuus: jalkalistat.
Jalkalistat ovat remontoijan paras ystävä, sillä ne kätkevät taakseen pienet inhimilliset epätarkkuudet ja tekevät lopputuloksesta viimeistellyn. Ne pyyhkivät pois ne hetket, jolloin saha lipsahti tai ajatus harhaili. Kun listat on saatu paikoilleen, kukaan ei enää tiedä, mitä niiden alla piilee, ja lopputulos näyttää siltä kuin asialla olisi ollut kokeneempikin mestari. On myös hyvä muistaa, että pienet virheet ovat todiste siitä, että lattia on tehty käsityönä ja suurella sydämellä, eikä robottimaisella tarkkuudella liukuhihnalla. Epätäydellisyys tekee kodista kodikkaan ja inhimillisen.
